MarjaHeinonen3

Mitä on olla ihminen?

  • Robotti-Erica, jonka muotokuva on menestynyt kansainvälisessä valokuvakilpailussa, jossa mallin pitää olla elävä.
    Robotti-Erica, jonka muotokuva on menestynyt kansainvälisessä valokuvakilpailussa, jossa mallin pitää olla elävä.
  • Androidi vai ei? Yksi neljästä muotokuvasta Maija Tammen valokuvanäyttelyssä Berliinissä.
    Androidi vai ei? Yksi neljästä muotokuvasta Maija Tammen valokuvanäyttelyssä Berliinissä.

Seison muotokuvan edessä taidegalleriassa. Valokuvassa vanhempi aasialainen herra katsoo tyhjyyteen. Siirryn seuraavan kuvan ääreen. Siinä kaunis, nuori nainen katsoo kainosti alaspäin. Tunnen heti, että tämä ei ole oikea ihminen, vaikka hahmo tuottaa varmasti lähes jokaisessa meistä kokemuksen kauneudesta ja miellyttävyydestä.  Edessäni on nyt Erica, androidi  eli ihmistä muistuttava robotti. Itse asiassa en tiedä, onko ensimmäisessä kuvassa ollut mies myös androidi. Hän vain tuntuu niin todelliselta.

Olen Berliinissä suomalaisen taiteilijan Maija Tammen valokuvanäyttelyn “One of Them is A Human” avajaisissa Jarvis Dooney -galleriassa. Esillä olevat neljä muotokuvaa hätkähdyttävät pohtimaan, mitä on olla ihminen ja mitä on ihmisyys? 

Miksi yksi neljästä kuvasta herättää minussa tunteen inhimillisestä hahmosta? Miksi olen varma, että muut ovat androideja? Mistä minä tiedän? Miksi tulkitsen näin? Nämä kysymykset ovat kiinnostavampia kuin se, onko kuvassa todellisuudessa ihminen vai androidi.

Mitä on olla ihminen? Filosofit ovat miettineet tästä vuosisatoja ja nyt tekoälyn kehitys vie meidät koko ajan syvemmälle pohtimaan aihetta. Tietokone väistämättä oppii koko ajan paremmin ajattelemaan, tuntemaan tunteita,  kehittyy ihmistä tuhansia kertoja älykkäämmäksi ja kykenee suorittamaan hyvin monimutkaisia tehtäviä. 

Yhtä kiinnostavaa kuin tämän kehityksen vauhti ja rajat, on ihmisyyden rajat. Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Onko jotain, mitä tekoäly ei koskaan voi saavuttaa? Aiemmin pohdittiin sitä, mikä erottaa ihmisen eläimestä, nyt pohdittavana on myös se, mikä erottaa ihmisen robotista.

Tammi onnistuu herättämään tätä keskustelua androidipotreteillaan. “One of Them is A Human #1" eli Erican muotokuva pääsi viime vuonna tunnetun Taylor Wessing Photographic Portrait Prize -valokuvakilpailun shortlistalle. Esimerkiksi The New York Times nosti asian esille Do Androids dream of being featured on Portrait Competitions? - otsikolla kirjoitetussa jutussa.  Teos pääsi mukaan kilpailuun, vaikka se rikkoi kilpailun sääntöjä.  Kuvattavan piti olla elävä. Kilpailun järjestäjät perustelivat päätöstään sillä, että Tammi on nostanut työllään esille tärkeän teeman. Myös The Guardian heräsi tämän myötä pohtimaan, mitä on olla ihminen:  “What does a portrait of Erica the android tell us about being human?” 

Erica esimerkiksi on japanilaisen Osakan yliopiston professorin Hiroshi Ishiguron luomus. Sitä on kehitetty keskustelemaan luonnollisesti ihmisten kanssa. Toistaiseksi sen kyky vastata on vielä rajoittunut ja se kykenee reagoimaan ainoastaan pään liikkeillä. Kasvojen kauneus on kuitenkin hätkähdyttävää, koska se on tieteellisesti rakennettu piirteistä, joiden tiedetään globaalisti istuvan käsityksiimme siitä, mikä on kaunista. 

Palataan takaisin alun kysymykseen. Mikä siis tekee ihmisestä ihmisen?

Kyky ajatella? Jos haluat haastaa näkemyksesi siitä, miten erehtymätön ihminen on ajattelussaan, lue taloustieteen Nobel-palkinnon saaneen psykologi Daniel Kahnemannin kuuluisa teos Thinking Fast, and Slow. Siinä hän osoittaa, miten monenlaisiin virheisiin ihminen sortuu systemaattisesti ajattelussaan. Emme siis ole millään tavoin ylivoimaisia ajattelukyvyssämme ja asioiden hahmottamisessa koneisiin verrattuna. 

Entä muisti? Myös ihmisen muisti on epäluotettava. Meidän mielemme osaa ihan itsekseen luoda muistoja, joita ei ole koskaan tapahtunut ja unohtaa todellisia tapahtumia. Tulevaisuudessa teknologia voi viedä tämän vielä pidemmälle. Tutkijat ovat onnistuneet jo pyyhkimään hiiren muistin ja uudelleenohjelmoimaan sen mielen. Tiede tekee pian mahdolliseksi myös sen, että ihmisen aivoihin voidaan istuttaa muistoja, joita emme ole koskaan kokeneet. 

Jos haluat ravistella lisää näkemyksiäsi siitä, miten ihmisen mieli toimii, ota seuraavana käteesi amerikkalaisen tieteen popularisoijan ja professorin Michio Kakun mainio kirja The Future of the Mind. Sen lukemisen jälkeen ihmisyyden ydin on entistä suurempi kysymysmerkki.  Kaku maalaa eteemme neurotieteiden nopean etenemisen luoman maiseman.  Siinä aivojen mysteeri näyttäytyy tuoreimman tieteellisen tiedon valossa entistä enemmän sähköimpulssien temmellyskenttänä, jossa kyseenalaistetaan niin muistot, oppiminen kuin tietoisuuskin.

Silti kunnioitus mielen toimintaa kohtaan vain kasvaa tätäkin kirjaa lukiessa. Aivojen monimutkaisuus ja hienovireinen eri osien yhteistoiminta mykistää. Kirjassa siteeratun psykologi Steven Pinkerin sanoin: ”Mikään ei anna elämälle tarkoitusta enemmän kuin sen tajuaminen, että jokainen tietoisuuden hetki on arvokas ja särkyvä lahja.”

Tällaiset pohdinnat hämmentävät yhä enemmän ihmisen ja vaikkapa androidin välistä rajaa. 

Koneen on helppo koskettaa meitä - muutenkin kuin fyysisesti- , koska jo nyt me inhimillistämme esimerkiksi kännykkämme, koiramme tai automme.  Tai näyttelyssäkin esillä ollut Erica saa parissaan työskentelevät nuoret tutkijamiehet punastelemaan, vaikka he tietävät Erican olevan androidi. 

EU:n parlamentti on tehnyt oman mietintäluonnoksensa, jossa se on pohtinut robotiikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Myös siinä otetaan kantaa siihen, että ihmiselle syntyy inhimillinen suhde koneeseen ja siksi koneiden “inhimillistämisessä” on oltava varovainen. Robotiikan käyttö voi voimaannuttaa, mutta siihen liittyy myös jännitteitä ja riskejä. EU:n mukaan nämä liittyvät  ihmisten turvallisuuteen, yksityisyyteen, koskemattomuuteen, arvokkuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja datan omistajuuteen. Luonnoksessa korostetaan myös inhimillisen kontaktin merkitystä.

Robotista on varmasti joskus helpompi pitää kuin ihmisestä. Ihmisyyden ja hyvyyden välille ei valitettavasti voi vetää yhdysmerkkiä. Vaikka nyt pelotellaan superälyn mukanaan tuomilla uhkakuvilla, vaitettavasti myös inhimillinen ihminen on vuosituhansien aikana kyennyt tekemään valtavasti tuhoa maailmassa. Filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että ihminen ei tee pahaa tahallaan, vaan tietämättömyyttään Todellisuus näyttäytyy valitettavasti välillä myös pahuuden pelikenttänä. 

Minut Tammen kuvien katselu väistämättä johtaa  varsinkin näin joulun aikaan pohtimaan HYVÄN ihmisyyden ydintä. Mikä olisi sellaista ihmisyyttä, että se kantaa huomiseen ja säilyttää ihmiskunnan?

Hyvän ihmisyyden kosketuksen olen itse tuntenut syvästi kaksi kertaa viimeisten päivien aikana. Ensimmäinen oli syvä eheyden tunne, joka valtasi minut, kun lähdin Suomessa käydessäni kulkemaan metsään. Luonnon rauha hoitaa ja ja antaa voimaa aina. Tieteessä on tutkittu paljon sitä, mitä luonnossa oleskelu, puun lähellä seisominen tai jopa pelkästään luontokuvien katsominen vaikuttavat ihmisen mieleen ja fysiikkaan. Mm. verenpaine laskee ja stressitaso vähenee. Kuitenkaan edes tiede ei ole pystynyt selvittämään sitä, miksi luonto herättää ihmisissä kulttuurista riippumatta voimakkaita elämyksiä. Aivan samalla tavalla taiteen kosketus on mysteeri. Miksi hullaannumme, rauhoitumme ja hiljennymme taiteen mestariteosten ääreen? Mistä syystä meillä on tämä samansuuntainen sekä yksilöllinen että toisten kanssa jaettu kokemus?

Toisen kerran ymmärsin paljon ihmisenä olemisen ytimestä pari päivää sitten lentokoneessa matkalla Helsingistä Berliiniin. Menetin sydämeni nuorelle miehelle. Atos, 3kk, istui vanhempiensa kanssa samalla penkkirivillä. Pienen ihmisen lämpö, välittömyys, luottamus ja kyky olla vuorovaikutuksessa vei mukanaan. Atos osoitti ilman sanoja koneessa, mitä on lämmin ihmisyys ja inhimillisyys. 

Jos alan tehdä listaa hyvästä ihmisyydestä, siihen minulle kuuluu kyky rakastaa, luoda uutta, täyttää paikkaansa elämässä, välittää toisista ihmisistä, kantaa vastuuta luonnosta. Ja yhtä lailla osa ihmisyyttä on virta toiseen suuntaan - saada rakkautta ja välittämistä, löytää yhteys toisiin ihmisiin. Ihmisyyden mysteeriin kuuluu myös tieteen ulottumattomissa vielä olevat kokemukset esimerkiksi juuri taiteen ja luonnon koskettavuudesta. Niitä ei vieläkään pyritä pilkkomaan neurotieteiden palapelissä tieteellisesti tulkittavaksi. Ihmisyyttä on myös tarve ja kyky olla toisten kanssa - saada ja jakaa yhteydessä toisiin. Ilman sitä ihminen näivettyy ja kuolee.

Maija Tammen näyttely herätti älyllisellä tasolla pohdinnan samasta ihmisyyden teemasta, jonka Atos koneessa tunteen tasolla tarjosi. Silta näiden kahden kohtaamisen välillä on lähes kohtalonomainen. Maija Tammi on Atoksen äiti, jonka kanssa tutustuimme lennon aikana. Hän kutsui minut näyttelynsä avajaisiin.

Tällaiset arjen pienet ja suuret kohtaamiset ovat täynnä eteenpäin kantavaa ihmisyyttä. Spontaanien kohtaamisten kautta syntyvä yhteys ihmisten välillä on ehkä jotain sellaista, mihin kone ei tulevaisuudessakaan pysty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Höpökirjoittajat poimivat jonkin kohdan muiden hypettäjien kirjoituksista ja ottavat sen ikäänkuin faktana sitä analysoimatta. Samaa maallikoiden huijauskikkaa käyttää myös populaarkirjoittajaksi ryhtynyt entinen fyysikko. Michio Kaku kirjassaan Future of the Mind:

In particular, the year 2045 looms as an important one for Dr. Kurzweil, since that is when he believes the “singularity” will take hold. By then, he claims, machines will have surpassed humans in intelligence and in fact will have created next-generation robots even smarter than themselves. Since this process can continue indefinitely, it means, according to Dr. Kurzweil, a never-ending acceleration of the power of machines. In this scenario, we should either merge with our creations or step out of their way.

Valitettavasti määrä ei muutu laaduksi tekoälynkään osalta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ansioitunut kirjoitus blogistilta. Mielenkiintoista tietää maailmalla esillä olevista näyttelyistä.

Ihmisen luonteeseen kuuluu ja usein niin tapahtuukin, että pohtii, mitä on olla ihminen. Suuri huoli ehkä jää pois, kun ihmisenä alkaa huolehtia siitä, että itse on inhimillinen ihminen. Niin paljon muutakin maailma tarjoaa nähtäväksi. Ei ole ihmisen häpeä suhtautua esimerkiksi eläimiin ja jopa esineisiin (robotteihinkin) inhimillisesti, mutta häpeä on jos ei suhtaudu toisiin ihmisiin inhimillisesti.

Tämän blogin suosituimmat