MarjaHeinonen3

Luontosinfonia on hieno ylistys Suomen luonnolle. Mitä luonto on sinulle?

  • Luontosinfonia on hieno ylistys Suomen luonnolle. Mitä luonto on sinulle?
  • Luontosinfonia on hieno ylistys Suomen luonnolle. Mitä luonto on sinulle?

Mikä on sinun suhteesi Suomen suurimpaan rikkauteen, luontoon? Todenäköisesti rakas, koska me kaikki suomalaiset oleme vielä sielussamme kovin lähellä metsiä, järviä, lunta ja taivasta. Rakas toki varmasti monella eri tavalla. 

Suomessa omaa suhdettaan luontoon ei välttämättä tule pohtineeksi, koska luonto on niin paljon läsnä. Puoli vuotta Berliinissä on paljastanut minulle, miten syvälle Suomen luonto on juurtunut minunkin sieluuni. Rakastan tämän kaupungin henkistä vireyttä ja tapahtumien paljoutta, mutta silti tärkeintä minulle on karata välilä Grunewaldin metsään rauhoittumaan. Pieni lohtu koti-Suomen metsiä kaipaavalle. Suomesta ikävöin eniten luontoa. Se on iso syy, mikä saa minut varmasti vielä takaisin pohjoiseen. 

Tänään tulee ensi-iltaan harvinaislaatuinen, iso elokuva, jota kannattaa mennä fiilistelemään ja kokemaan omaa suhdettaan suomalaiseen luontoon. Täysin musiikin ja kuvien ehdoilla rakennettu upea Luontosinfonia on ennen kaikkea ylistys Suomen luonnolle. Siinä luonto tuntuu sydämessä asti huikeiden kuvien ja koskettavan musiikin voimalla. Elokuva näyttää luonnon mahtavuuden ja moninaisuuden niin pienissä kuin suurissa asioissa. 

Luontosinfoniaa ei ole luotu tyhjästä, vaan sen takana on vuosien tiukka työ. Kimmokkeena synnylle on ollut kaksi palkittua luontodokumenttia Metsän tarina ja Järven tarinaLuontosinfonia on kasvanut niistä ja mukaan on tullut uusia, ainutlaatuisia luontokuvia ja henkeäsalpaavan kaunis, palkitun säveltäjän, Panu Aaltion, musiikki. Kuvat ja musiikki saavat puhua, sanoja ei tarvita. Musiikin elokuvassa esittää Vantaan viihdeorkesteri ja mukana on 40-hengen kuoro solistinaan Johanna Kurkela.

Luonto puhuttelee usein hyvin henkilökohtaisesti. Ehkä juuri siksi Luontosinfonia osui minuunkin niin syvälle. Kun elin Luontosinfoniaa, välillä rakensin eläinkuvista tarinoita. Välillä suljin silmäni ja annoin musiikin viedä.  Aistit ja ulottuvuudet saivat leikkiä. Kun elokuva loppui, jäin istumaan hiljaa. Loppuiko se jo? Olisin voinut katsoa kuvien virtaa ja antaa musiikin soljua tajuntaani loputtomiin. Olo oli samaan aikaan liikuttunut, rauhallinen ja kiitollinen. 

Luontosinfonia on kaunis. Luontosinfonia on vaikuttava. Luontosinfonia on iloinen. Luontosinfonia on koskettava. Luontosinfonia ravistelee. Luontosinfonia vie mukanaan -  monet meistä lapsuuteen ja lähimetsään. Luontosinfonian mukana voi elää monella tavalla ja tasolla.

Suomen luonto ei salpaa vain suomalaisten henkeä. Ranskassa ollaan juuri nyt lumoutuneita 13.3. ensi-iltaansa tulleen “Ailo - pienen poron tarina” -elokuvan Lapin maisemista. Tähän mennessä elokuvan on nähnyt reilusti yli 70 000 elokuvissakävijää.  Paikallinen media on hehkuttanut Suomen luontoa ja sen säilyttämisen tärkeyttä. Suomessa jouluksi elokuvateattereihin tulleen Ailon  on elokuvateattereissa nähnyt jo yli 115000 katsojaa. Elokuva on suomalaisen MRP Matila Röhr Production Oy:n ja ranskalaisen Borsalino Productionsin tuottama fiktiivinen koko perheen luontoelokuva, joka on kuvattu Lapissa: “Ailon tarinan menestys maailmalla avaa ovia myös Luontosinfonia-elokuvan levitykseen ulkomailla ja tekee Suomen luontoa tunnetuksi entisestään. Samalla se on osoitus siitä mittaamattomasta arvosta, joka luonnollamme ja metsillämme on, kun niitä suojellaan eikä ainoastaan pyritä käyttämään teollisuuden raaka-aineena. Maamme tulevaisuus on tämän kulttuurin säilyttämisessä”, iloitsee molempien elokuvien teossa mukana ollut Luontosinfonian ohjaaja Marko Röhr.

Luontosinfonia on ennen kaikkea myös vahva puheenvuoro luonnon säilyttämisen puolesta. Aivan samalla tavalla kuin tuhansien nuorten jokaperjantainen mielenosoitus jälleen tänään #fridaysforfuture-tapahtumissa ympäri maailmaa.

Röhr on tehnyt vedenalais- ja luontoelokuvia pian kolme vuosikymmentä. Hän on huomannut jo tässä lyhyessä ajanjaksossa muutoksia luonnossa. Muutoksen nopeus on saanut hänet havahtumaan siihen, miten tärkeää on taltioida Suomen luonnon tila Luontosinfoniaan juuri nyt.: “Muistutukseksi tästä hetkestä meille, jotka luonnosta nyt nautimme ja tuleville sukupolville meidän jälkeemme, kansakunnan yhteiseen muistiin, ennen kuin ihmisen vaikutus muuttaa luontomme kasvot toisenlaisiksi, hän toteaa.”

Luonto ei vaadi eikä puhu, se puhuttelee.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Luonto - se on jotakin, mikä on jäänyt "ruuhkavuosien" alle.

Viime vuoden puolella sain itseni viimein metsään. PK-seudun lähellä on näitä alueita, joissa suojellaan luonnon monimuotoisuutta. Lienevät useimmille tuttuja, varttitunnin päässä kehä kolmoselta.

Metsässä havaitsin:

Jotakin salaperäistä, suorastaan maagista on luonnon ja suomalaisen välillä. Samaan ilmiöön törmää Kansallismuseossa. Kun laittaa näytteillä olevaan savupirttiin oviaukosta päänsä, jokin ikiaikainen herää suomalaisen sisimmässä. "Minä tunnen ja tiedän tämän".

Luonnossa ei ole melua. Melu on vain ihmisen aikaansaannos. Luonto hengittää, ja viittaa kintaalla ihmisen kotkotuksille. Ihminen pienenee metsässä. Ihminen voi tästä huolimatta kasvaa, jos hän lukee vaikkapa Huovisen Veikon "Puukansan tarina" - teoksen, joka on suotta jo hieman unohtunut kirjallisilta estradeilta.

Hyvin kaukana Suomesta elää ihmisiä, jotka Mekong - joen liepeillä asustelevat luonnon lähellä. Kun siellä käy ja viettää aikaansa, ymmärtää miten keinotekoinen - luonnosta etääntynyt - moderni, jälkiteollinen läntinen kulttuurimme oikeastaan on. Kehityksen pyörät voivat kulkea myös takapakkia.

Suomalaista kun hieman raaputtaa, alta paljastuu Huovista siteeraten jonkinlainen "kareliaanis-gallenkallelalainen", jotenkin sibeliaaninen Kolin maisemiin piirtyvä luontosuhde. Mutta kirjoitti Veikko kerran little-jutun siitäkin, miten muuan henkilö katkaisee luontosuhteensa.

Luonto saa ihmisen pyrintöihin nähden suvereenin hahmon.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihmisen suhde luontoon. Joskus ihminen eli luonnon kehdossa, luontoa ei voinut kyseenalaistaa, eikä sitä ole kyseenalaistettu. Teknologia ja liikenne on tuottanut ihmiselle ylivoiman luontoon nähden. Nykyään luonto on kyseenlainen eikä enää se itsestäänselvyys, joka oli ihmiselämän kehto. Maailmaan on tullut uusia vaikutteita ja vaikuttajia, joille luontosuhde ei ole samanlainen kuin meille luonnossa kasvaneille suomalaisille. Meiltä ihmisinä kysytään, miksi luonto on niin tärkeä. Kysyjästä ja vastaajasta riippuu suhtautuminen - joku haluaa perustella luonnon tärkeyttä ja joku toinen ehkä näkee muiden asioiden tärkeyden voittavan ajattelussa. Luonnosta kuitenkin ihminen elää. Ruoka ihmisen on hankittava työn avulla luonnosta. Tämä ei kaikille ihmisille olisi enää lakina, jollemme ymmärrä sitä puolustaa. Luontoplaneetta on ihmislapsen elämänkehto. On hyvä, kun voimme sen itseämme ja tulevia sukupolvia varten pitää.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Oli upea elokuva!
Luonnehdintasi Suomen luonnosta osuu yksiin elokuvan herkän sanoman kanssa.