MarjaHeinonen3

Miksi keski-ikäinen nainen pitää jääkiekosta?

Hypin sohvalta lattialle, lattialta nojatuoliin. Huuto oli kova. Välillä ympäri huonetta ja lopulta takki niskaan ja ovesta ulos Suomen lippu kainalossa. Helsingin Mäkelänkatu täyttyy tööttäilevistä autoista, joiden ikkunoista liehuivat Suomen liput. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. 

En enää muista, oliko päivä vai yö. Muistan vain, että kaikki olivat liikkeellä rinnassaan suurta ylpeyttä suomalaisuudesta ja jääkiekosta. Suomi on juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden. Vuosi oli 1995.

Muistan toukokuun 7. päivän tunnelmat 20 vuoden takaa yhä kirkkaasti. Yhtä kirkkaasti muistan seuraavan päivän kultajuhlat Kauppatorilla, jonne sullouduin suuren vatsani kanssa. Olin viimeisilläni raskaana.  Mieltä ei kaihertanut pelko rusentumisesta ihmismassojen sekaan, ilo ja ylpeys suomilätkästä ja hienoista pelaajista vei voiton kaikista tuntemuksista. Tilaisuus oli upea!

Kun olen viime viikot jännittänyt Suomen nuorten leijonien pelejä, sama rakkaus lajiin ja ylpeys suomalaisesta kiekkoilusta on nostanut päätään. On ollut hienoa seurata saumatonta yhteispeliä,  loistavia yksilösuorituksia, nuoruuden intoa, pelaamisen iloa ja taipumatonta uskoa voittamiseen. Kaikki huipentui huikeaan loppuotteluun Venäjää vastaan ja tyylikkääseen juhlatilaisuuteen Olympiastadionin kulmilla. 

Kaksikymmentä vuotta sitten olin innoissani, nyt olen innoissani. Välissä kuluneiden 20 vuoden aikana uskoni ja kiinnostukseni lätkään on tasaisesti laskenut. Miksi? Miksi minua ei kiinnosta lainkaan seurata SM-tason kiekkoilua tai erilaisia turnauksia? Vain MM-tason kiekkoilu saa television ääreen. Puhumattakaan, että lähtisin kaukalon laidalle jännittämään. 

Vastaan toisin päin. Mitä nuoret leijonat tekevät niin, että kiinnostukseni jääkiekkoa kohtaan on taas myötätuulessa. Ainakin nämä asiat koskettavat keski-ikäistä naista: 

1) Ilo. Kiekkonuorilla on senkaltaista ilon kautta pelaamista, jota menisin ilomielin seuraamaan milloin vain. Fiiliksillä kun on taipumus tarttua. Vuosikymmenien kuluessa jääkiekosta on minun silmissäni tullut bisneksen ehdoilla pyörivää toimintaa, jossa urheilun on jäänyt jalkoihin. Raha ja laskelmointi haisevat - tunne, taito ja tahto koskettavat. Aina.

2) Taito. Nuorten pelaamisessa on jotain siitä, mitä mielessäni ennen kutsuin “eurooppalaiseksi” jääkiekoksi. Taitopeliä, jonka vastakohta oli “amerikkalainen” kiekko, jossa suoraviivaisesti sahattiin kaukaloa päästä toiseen ja runtattiin tieltä kaikki. Tuntuu, että suomalainen kiekko on mennyt kohti amerikkalaista kiekkokulttuuria. Sen myötä kiinnostukseni kansalliseen kiekkoliiigaan on hävinnyt. Välillä olen pöyristyneenä seurannut suhtautumista kaukalotappeluihin ja törkeisiin taklauksiin. Jääkiekko on kontaktilaji, johon kuuluvat taklaukset. Totta. Mutta fakta on myös se, että ilman sääntöjä tapahtuva hakkaaminen, toisen tahallinen vahingoittaminen ja Hammurabin lain toteuttaminen ei kannusta sen paremmin naisia kuin lapsiperheitäkään tulemaan suurin joukoin lätkäkatsomoihin.

3) Tyylikkyys. Vaikka kyse on 17-19 -vuotiaista pojista, kaikki tulivat Stadionin juhlaan tyylikkäinä. Joukkueenjohtaja Veli-Pekka Ketola oli kehottanut poikia “olemaan fiksusti”. Ja niin pojat olivat. Arvostan sitä suuresti kun muistelen menneitä. Vuonna 1995 olin vastaanottamassa Kauppatorilla kiekkoleijonia. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja rinnan täytti ylpeys pelaajista ja isänmaallisuus suomalaisuudesta.  Olin Kauppatorilla myös vuonna 2011 vastaanottamassa historian toisen maailmanmestaruuden voittajia. Tunnelma oli toinen. Soivat biisit olivat vaihtuneet ryyppylauluihin. Itse juhlakalut olivat heikossa hapessa ja käyttäytyivät typerästi estradilla. Hervotonta hillumista, mustia laseja pilvisenä päivänä ja presidentin riepomista. Moni myös varmaan muistaa - vaikka ei haluaisikaan  - Pasi Nurmisen kompastelua (kengän irtopohjaan ?) lentokentällä joukkueen palatessa Suomeen. Hävetti.

4) Persoonat. TV-haastattelut ovat olleet riemastuttavia. Lausunnoissa näkyy luonteet ja temperamentit, vaikka mediakoulutuksella v-sanat on karsittu pois (pari kertaa on hellyttävästi haastateltava viime hetkillä huomannut sanan olevan lipsahtamassa huulilta). Onneksi. Haastattelut ovat olleet kiinnostavia. 

Jo vuosia sitten aloin vakuuttua siitä, että jääkiekkoilijat ovat varsin yksioikoisia. Niin tyhjänpäiväisiä olivat haastattelut pelien yhteydessä. Joko kyse on kaiken sisällön särmikkyyden pois siivoavasta mediakoulutuksesta tai sitten pelaajilla ei todellakaan ole mitään sanottavaa. Tietysti kysymyksetkin voivat olla tyhmiä “Miltä sinusta tuntuu?”, “Miten seuraavaan erään?”. Nämä kisat osoittivat, että huonoihinkin kysymyksiin voi tulla energisiä, persoonallisia vastauksia. Vilpittömyys riisuu aseista!

Kaksi helmeä haastatteluista tulee heti mieleen. Patrik Laineen englanninkielinen haastattelu, jossa hän puhui vuolaasti kuin Runeberg. Tai sitten toisella tavalla aseistariisuva oli Jesse Puljujärven niin ikään Ruotsin medialle antama englanninkielinen haastattelu, jossa käytettiin suomea, englantia ja tulkkia.  Pelaajatähti selvitti omalla aidolla tyylillään tämänkin loistavasti. Osoitus siitä, että täydellisyys ei ole aina paras tulos. Voitto voi tulla toisinkin :)

5) Esikuvat. Kun pelaamisessa on päällimmäisenä tekemisen ilo, tinkimätön asenne, usko omaan osaamiseen, nöyryys sekä monille muille elämän aloillekin tarvittava taito tehdä saumattomasti yhteistyötä niin, että jokaisen onnistuminen on yhteinen onnistuminen, sitä on ilo seurata. Samaan listaan voi vielä laittaa aiemmin jo mainitut persoonat sekä tyylikkyyden. Nämä nuoret kelpaavat esikuviksi niin muille nuorille, laman kanssa painivalle Suomelle kuin tällaiselle keski-ikäiselle naiselle. 

6) Ja se kaikki muu…Nuorten MM-kisojen järjestelyjä on suitsutettu. Siitä onnittelut kisaorganisaatiolle. Ilmeisesti sielläkin on ollut tunnetta, tahtoa ja taitoa vilpittömässä tasapainossa. 

Jääkiekkoasiantuntija ja entinen kollegani Ylen ajoilta Ari Mennander hehkutti Facebook-sivuillaan eilen, “Mitäs sanotte tästä: Venäjä-USA-nuorten välierää eilen illalla katsoi keskimäärin 897 000 ja huippuhetkillä 1,20 miljoonaa katsojaa (TV2). Ja sitä ennen, alkuillasta Suomen peliä toki vielä enemmän. Olemmeko vieläkään ihan oikeasti ymmärtäneet jääkiekkoilun voimaa, vaikutusta ja suuruutta Suomessa? Ihan sama, pelaavatko nuoret vai aikuiset.” Tuohon voi täydentää, että Suomi-Venäjä -loppuottelun katsojakeskiarvo oli 1,964 miljoonaa katsojaa, huippulukemat olivat lähes 2,5 miljoonaa. Helsingin Olympiastadionin kupeessa järjestettyyn voitonjuhlaan oli pakkasta uhmateen tullut yli 10 000 ihmistä. 

Jääkiekko liikuttaa. Isoilla kisoilla saadaan varmasti imua kansalliseenkin kiekkoon. Kunhan halleissa on sama fiilis ja tekemisen meininki kuin näissä kisoissa. Kunhan peli edustaa sellaisia arvoja, joihin muutenkin voi sitoutua.

Jokunen “tosilätkäaisantuntija” ehkä tuhahtelee epäasiantunteville kommenteilleni ja “akkamaiselle” lähestymiselleni. Muistutan vaan, että Ylen studiohaastattelussakin kokenut valmentaja Kari Jalonen nosti kisojen parhaimpien asioiden joukkoon tunnelman, joka syntyi siitä, että yleisössä on naisia, lapsia,  perheitä. 

Jos meitä halutaan, on ehkä syytä kuunnella, mitä me haluamme. 

PS. Kaksikymmentä vuotta sitten neljä päivää kultajuhlien jälkeen syntyi potra tytär.  Pituutta 54 senttiä ja painoa 4,5 kiloa.  Vuotta, kahta aiemmin kuin maailmanmestarit. Niin se aika kuluu!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Huippu-urheilu on vain yksi autismin muoto, joka hämmästyttävällä tavalla hysterisoi urheiluviihteeseen repsahtaneet suomalaiset.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kyseessä on viihde, leikki, todellisuuspako. Kuten evoluutiobiologi totesi, niin ihmisapina on leikkisä otus. Jos hullaantuisin konserttisalissa jostain sinfoniasta niin ei se sen alempi- tai ylempiarvoista todellisuuspakoa olisi.

Elämästä pitää voida myös nauttia, ja todellisuuspako rentouttaa ja antaa voimia, siihen arjen epävarmuuteen ja paineisiin.

Eri asia sitten on, että jääkiekko on huippuunsa viritettyä urheilubisnestä jonka avulla myydään arveluttaviakin asioita, kuten ääriinsä viedyn kilpailun ihannetta ja toisen fyysisen vahingoittamisen oikeutusta osana leikkiä.

Vaikka luotankin, että suurimmat suosionosoitukset saatiin taitaville suorituksille, eikä niin ryskyville laitataklauksille.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mikä on kymmeneen kirjaimeen tiivistetty toisinajattelijan, kyseenalaistajan, besserwisserin ja mielensäpahoittajan yhdistelmä? - Lauri Gröhn.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Jep, tuli taas bannit kun huomautin että koiralle riittää yksi käsky, nouda, mutta jääkiekossa ja jalkapallossa on säännöt, ja kysäisin miksi luulee otteluissa olevan selostajat :)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Pitäisi kirjoittaa blogi läpikyynistyneistä senioreista, jotka tuomitsevat idiotismiksi (vai oliko vammaisuudeksi, sairaudeksi) kaiken mikä ei ole koskettanut heitä elämänsä varrella. Nimenomaan silloin kun on kyse makuasioista, joista tunnetusti ei kiistellä kannata.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja ehkä siitäkin miksi lapsille opetetaan koulussa joukkuepelejä, kuten myös kori-, lento- ja ja pesäpalloa.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Mr. Gröhn voisi mieluiten harrastaa katkeroitumista muiden samanmielisten kera. (Tosin samanmielisyyden riemu saattaa hieman haitata katkeruustason säilyttämistä)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Jäiseen suihkulähteeseen hyppimistä lienee ihmetelty tässä Enbusken keskustelussa.
http://www.katsomo.fi/#!/jakso/560505?toista

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Tämä valopilkku tuli meille juuri oikeaan aikaan!

Se valaa meihin kaikkiin uskoa nuorisoomme ja antaa toivoa Suomen uuteen nousuun vaikeuksien keskeltä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Sitäkin minä jääkiekossa ihmettelen että korostetaan sen olevan joukkuepeli mutta silti media on pullollaan muutamiä valio yksilöitä, heidän kuviaan ja vuodatusta erinomaisuudestaan. Jotkut nostetaan ikäänkuin pyhimyksiksi, juhallisin menoin nostetaan suuren hartauden vallitessa paitoja kattoon.

Eikö voisi rehellisemmin todeta että jääkiekko on peliä jossa tähdet kiinnostavat mutta käytännön pakosta pitää heillä olla hyvät taustajoukot.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset