MarjaHeinonen3

Iivo on irti - suomalainen nainen itkee!

  • Miehinen ilo pirskahteli telvisioruudun läpi.
    Miehinen ilo pirskahteli telvisioruudun läpi.

Kun Iivo Niskanen hiihti viimeistä kilometriä tämänpäiväisessä kisassa, minä vuodatin kyyneliä tyynyä sylissä puristaen olohuoneen sohvalla.  Kollektiivinen keski-ikäisten naisten voittokokemus. Täsmälleen samanlaisen tarinan kertoi kertoi kaksi naisystävääni hiihdon jälkeen. Onnen kyyneliä!

Ei, emme itkeneet ilosta Suomen voiton puolesta. Tai edes suomalaisen mieshiihdon saamaa buustia. Itkimme kaikki ilosta nimenomaan Iivo Niskasen puolesta. Sen kaiken työn ja käsittämättömän itsensä rääkkäämisen tuloksena saavutetun voiton, jonka ihastuttavan aito ja sisukas suomalainen nuori mies oli saavuttanut. Ja miten määrätietoisesti ja avoimesti hän lähti voittamaan kisaa. Ja voitti!

Maaliin tulon jälkeen Iivo tuuletti niin, että riemu pirskahteli kuvaruudun tällekin puolelle. Käsien levitys, lentosuukot, potkut ilmaan ja ennen kaikkea korvasta korvaan levinnyt hymy. Aseista riisuvaa. Kateellisinkin suomalainen varmaan soi Iivolle hänen hetkensä.  

Ilon itkun aiheiden listalla Iivon jälkeen on suomalainen mies. Itkimme ilosta niiden kaikkien spontaanien miehisten ilonpurkausten vuoksi, joita kuvaruutu välitti hiihtotiimistä ja yleisöstä. EIkä tarvita paljon mielikuvitusta, että saman voi siirtää kotikatsomoihin. Suomalainen mies on varmasti tänään kokenut ja ilmaissut ilon ja liikutuksen tunteita perinteistä lauantai-aamua - ja iltaakin - enemmän. Erään televisioselostajan sanoin Iivon hiihtäessä loppusuoraa: “Nyt tulee tunteet pintaan, ei auta!”

Toki upea voitto on tärkeä suomalaiselle hiihtourheilulle. Esimerkki innoistaa varmasti nuoria lajin pariin. Ja ihan arkisemminkin moni on varmasti uhmannut päivän pakkassäätä ja lähtenyt ladulle Iivon innoittamana. Minäkin kaivoin illansuussa sukset esille, vaikka mittari naputteli yli normaalin pakkasrajani. Kympin lenkin jälkeen pysähdyin hetkeksi iltapimeässä Kaupin urheilupuiston laidalle ja katselin kuun puolikasta. Sormia ja varpaita palelsi, hiki nousi höyrynä ilmaan, mutta olo oli kevyt. Minun mieleeni nousi Ylen tv-selostajan lause tunteikas huuto:

Iivo on irti!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pasianttila71 kuva
Pasi Anttila

Hyvä että itkite nimenomaan Iivon puolesta, ette suomen puolesta. Suomi kun ei voittanut eikä hävinnyt näissäkään olympialaisissa. Vain urheilijat voittavat ja häviävät, ei kansakunnat.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Hienosti kuvaili Marja tuntojaan. Täytyy sanoa että itsellänikin kisaa seuratessani nousi iho linnun lihalle eli kananlihalle ja säärikarvatkin nousivat pystyyn kun ymmärsin että Iivo voittaa.
Itse olen sellaista koulukuntaa että täyden ansion ja kunnian annan Iivolle kultamitallista mutta tunnustan että rintaa kohottaa että olen kotoisin samasta maasta Iivon kanssa.

Veikko Anttila

Hyvä kirjoitus! Kyllä on kyse Suomesta. Sen osoittivat norjalaiset ja ruotsalaiset, joiden väitettiin pilkanneen Suomea. Iivo hiljensi heidät!
Tällä hetkellä on jo tiedossa naisten 30 km tulos. Pärmäkoskelta hieno saavutus! Kerttu Niskanen kuitenkin putosi mitalivauhdista ja se oli jo etukäteen tiedossa. Ei tarvitse kuin katsoa poskia. Ne ovat liian pulleat, kova harjoittelu ei ole vielä alkanut. Suomen hiihtohistoriassa on hyvä esimerkki tästä aiheesta; Marja-Liisa silloinen Hämäläinen. Hän ihmetteli joskus 1970/80 vaihteen tiedoilla, miksi hän ei pärjää ja siihen hän sai vastauksen; pitää ryhtyä harjoittelemaan. Sitten tuli Sarajevo ja harjoittelun tulokset näkyivät.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

En varsinaisesti kaipaa 80-luvulle, mutta silloinen informaatiotekniikka järjesti kuvaruudulle hykerryttäviä suomalaisnimiä. Nykyjoukkueessa urheilisivat Maekaeraeinen ja Pyoeraelae, ja jos mitali-Krista käyttäisi kaksiosaista sukunimeä, myös Laehteenmaeki-Paermaekoski. Valmennusportaasta löytyisi ilmeisesti Vaehaesoeyrinki.

Käyttäjän pasianttila71 kuva
Pasi Anttila

Ei Norjaa yhdellä kultamitalilla hilennetä, katoppas mitalitaulukkoo..heh.

Mä kyllä pilkkaisin Norjaa ja siitä syystä että he ovat kulttuurievoluutiossa jääneet näin alhaiselle tasolle että heille on tärkeää mitä tapahtuu jossain "hippo" hiihdoissa jossain koreassa, tai ylipäätään että urheilumenestys on heille niin tärkeää että toisen menestymättömyyttä ruvetaan pilkkaamaan.
Se on totaalisen naurettavaa ja kuvastaa vain sitä alemmuudentunnetta mitä norjalaiset tuntee joka verhotaan tuohon ylimielisyyteen.

Pitäköön Norja hiihtonsa ja urheilunsa, toivon että he menisivät suomalaisten edelle myös jääkiekossa, ellei suomalaiset tajua sitten lopettaa pelaamasta sitä huipputasolla.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Vaikka eri ihmiset kokevat samankin hiihdon eri tavalla, kirjoitus mielestäni paljastaa penkkiurheilun syvimmän olemuksen: se on se muistoihin jäävä tunnekokemus. Sitähän ei tietenkään syntyisi, ellei olisi kilpauhrheilijoita tunnekokemuksen alullepanijoina. Tämä taas siirtää ruuminkulttuurin joltain osin "oikean", kultivoituneen kulttuurin piiriin.

Sitten on yhteiskunnan asia, miten näistä erilaisista kokemuksista verotetaan ja ketä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset