MarjaHeinonen3

Keski-ikäinen penkkaririemu - mahdoton ajatus?

  • Keski-ikäinen penkkaririemu - mahdoton ajatus?

Ollin eilen katsomassa, kun kuorma-autot ajoivat pitkin Hämeenkatua Tampereella ja abit heittelivät karamelleilla  meitä katselijoita jalkakäytävillä.  Pahoja karkkeja, hyviä vitsejä. Autojen kyljet olivat täynnä teräviä ja hauskoja tarttumisia ajan ilmiöihin Trumpista Sipilään.

Eniten minua ilahdutti kuitenkin nuorten suunnaton elämänilo ja riehakkuus. Heillä ei ole rahaa tai tietoa tulevaisuudestaan. Yhtä synkkä maailma kuin meillä muillakin. Ja silti -  meno kylmillä kuorma-autolavoilla oli hillitöntä.Tulevaisuus ei painanut, maailman epävarmuus ei raastanut. Elämä on mahdollisuus! Se on avoinainen ovi ihmeiden ja kaiken uuden pariin!

Jalkakäytäville olisi pitänyt kärrätä kuorma-autoittain meitä keski-ikäisiä ihmisiä, jotka voivottelemme olemistamme ja murehdimme tulevaisuuttamme. Siitä huolimatta, että meillä on rahaa, työtä ja lämpöinen koti. Ja vaikka ei olisi työtä, on kuitenkin suurimmalla osalla se lämpöinen koti. Silti kaikki tuntuu menetetyltä, elämä eletyltä. Tai ainakin olemme pahasti vääryyksiä kohdanneita ja kohtalon hylkäämiä. Kaikki on nähty ja elämä eletty.

Hei haloo!

Mielen ansat ovat pahoja loukkoja, joihin kovin helposti tipahdamme. Erityisesti me keski-ikläiset. Ne ovat ajattelutapoja, joiden varaan rakennamme maailmamme ja joiden kautta näemme maailmaa.

Mieli on sillä tavoin laiska, että se seuraa mielellään totuttuja ajattelutapojaan. Eivätkä ne aina ole kaikista fiksuimmat tai vastaa parhaimmalla tavalla todellisuutta.  Mietitkö aina pahinta vaihtoehtoa? Näetkö lasin ennemmin puoleksi tyhjänä kuin puoleksi täynnä? Oletko aina oikeassa? Onko elämä mielestäsi jo menetetty?…

Mielen ansat eli virheellliset ajattelutavat, joilla rajoitamme itseämme ja elämäämme ovat kaikille meistä tuttuja. Mutta ne, jotka tunnistavat omat kuoppansa, osaavat nauraa niille lempeästi ja kurvata ohitse, voivat saavuttaa syvempää elämää,.

Iloisempaa otetta - ja penkkarifiilistä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Ari Ohvo

Hyvä kirjoitus! Useimmilla suomalaisilla on vähän semmoinen "pessimisti ei pety"-asenne, joka johtaa siihen että kaikenlainen muutos nähdään enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Jos asenne on kohdallaan ja on vähän onnea voi elämässä päästä vaikka kuinka pitkälle.

Koulutusjärjestelmä toimii Suomessa ensiluokkaisesti. Olisi vaan kiva jos yksityinen sektorikin reagoisi jollakin tavalla nuorten tarpeisiin ja antaisi mahdollisuuden kehittyä oman alansa ammattilaiseksi. Koulutus on kivaa harrastemielessä, mutta vielä kivempaa on jos siitä on hyötyä koulutuksen päättymisen jälkeenkin.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Itse olen ollut huolissani, että nuoriso on jopa vaisumpaa kuin ennen. Ei ole sellaista nuorten kapinahenkeä riittävästi. Nuoret ottavat paljon mallia keski-ikäisistä meitä mielistellen. Aidot luonnon lapset pakotetaan muottiin pitkällä laitoskasvatuksella. Onneksi on edelleen olemassa vapautuneita nuoria, jotka uskaltavat koetella rajoja. Nuoret ovat parhaimmillaan muutos. Me keski-ikäiset kalkkikset ollaan joko jarruna tai maltillisina ohjaajina nuorisolle, jotta heidän ajattelunsa ei lyö yli, vaikka sellaista vaaraa ei kyllä ylikunnollisen suomalaisen nuorison piirissä ole näkyvissä! :(

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kun katsoo maalmaa satelittien perspektiivistä ja näkee miten paljon jo on menetetty, kun katsoo ympärilleen ja kuulee mitä tapahtuu on syytä ollakin huolissan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onneksi nuorissa on mahdollisuus. Sen tunnelman minäkin koin, kun radiosta kuuntelin penkkariajelun tunnelmia. Hieno, että sellainen ohjelma tehtiin. Meidän pitäisi ajatella positiivisemmin. Mistä se pessimismi oikein on ilmaantunut?

Käyttäjän MarjaHeinonen3 kuva
Marja Heinonen

Olen iloinen, kun luen kommenteista uskoa nuoriin. He tarvitsevat kaiken tuen, että säilyttävät ja kasvattavat paloaan elämää kohtaan. Ja sivutuotteena meihin keski-ikäisiinkin voi tarttua samaa potkua tehdä uusia asioita, katsoa maailmaa mahdollisuutena ja nurista vähemmän.
Pessimismi kumpuaa paljon luontaisesta taipumuksesta varautua pahimpaan. Mutta myös siitä, että helposti ihminen vaikuttaa "fiksummalta", kun ei innostu liikaa. "Pessimisti ei pety" vai miten se menikään. Pitkässä juoksussa ankea suhtautuminen ei kuitenkaan tuota mitään uutta ja rakentavaa, vaan syö pohjaa olemassa olevalta. On rohkeaa uskoa asihoihin ja ihmisiin. Siitä saa myös energiaa kummasti!
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset